Ehdolle eduskuntaan

Olen toiminut yli kuudentoista vuoden ajan poliisina, joista viimeiset kuusi vuotta nettipoliisina. Aloin harkitsemaan kansanedustajaehdokkuutta jo tovi sitten, koska työssäni havaitut epäkohdat eivät olleet oman vaikutusvaltani ulottuvissa. Toki olen yrittänyt vaikuttaa havaittuihin epäkohtiin työni ja median kautta, mutta lopulliset päätökset nuijitaan eduskunnassa.

Erinäisten selvittelyjen jälkeen sain mahdollisuuden lähteä ehdolle Kokoomuksen riveistä synnyinkaupungistani Kotkasta, jossa olen elänyt suurimman osan kohta nelikymppisestä elämästäni. Tänään tuosta mahdollisuudesta tuli virallista. Vaikka elämä on heitellyt Kotkasta Tampereen ja Helsingin kautta Espooseen, koen edelleen olevani kotkalainen (hyvä KTP ja Titaanit ;D). Itärajalta kotoisin olevan vaimoni kanssa tuleekin vitsailtua, että meidän kotona asuu kaksi ”maalaista” ja pari ylivilkasta espoolaispoikaa.

Ymmärrän myös sen puolen, että ehdokkuuteeni Kotkasta voidaan suhtautua ihmetyksellä, mutta toisaalta sitä samaa ihmetystä olisin kohdannut Helsingissä ja Uudellamaallakin, koska en ole aikaisemmin ollut aktiivinen paikallispolitiikassa. Asuinpaikkani mukaan vaalipiiri olisi ollut Uusimaa, ja työuran kannalta Helsinki. Molemmissa paikoissa on jo vahvat ”poliisiehdokkaat”. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että paikaksi valikoitui Kaakkois-Suomen vaalipiiri ja juuri Kotka.

Kaakonkulman kokoomusväki on ottanut minut positiivisesti vastaan, josta on jäänyt hyvä fiilis. Vaikka olen äänestänyt yleensä enemmän ihmistä kuin puoluetta, on Kokoomus tuntunut omalta puolueelta jo pidemmän aikaa. Vapaus yhdistettynä vastuulla, isänmaallisuus yhdistettynä kansainvälistymisellä sekä yksilöllisyyden ja yritteliäisyyden korostaminen suvaitsevaisuuden ja välittämisen ohella, ovat asioita jotka luovat vankkaa perustaa hyvinvoivalle demokraattiselle yhteiskunnalle.

Erityisen tärkeitä minulle ovat etenkin lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat, jotka ovat korostuneet poliisiurani aikana nettipoliisityön lisäksi myös tutkiessani alle 18-vuotiaiden tekemiä rikoksia ja perheväkivaltarikoksia. Uhrilähtöisessä kriminaalipolitiikassa on vielä paljon viilattavaa, koska jos esimerkiksi kiusattu lapsi väistää kiusaajaa toiseen kouluun, niin asiat eivät ole oikealla mallilla. Sama koskee myös perheväkivallan uhrin asemaa, tai seksuaalirikosten rangaistuksien ankaruutta sekä muita suojaamiskeinoja uhrin näkökulmasta. Sisäinen turvallisuus on rapistumaan päin poliisin rakenneuudistusten takia, jonka lisäksi kohtaamme uusia haasteita kybermaailmassa. Sähköinen maailma, oli kyseessä sitten sosiaalinen media tai sähköiset palvelut, on monessa asiassa nykyään tavalla tai toisella mukana, jonka takia nykykansanedustajan tulee olla tietoinen myös tästä puolesta. Talouspuolen asiat kiinnostava minua aktiivisena osakesijoittajana, mutta sillä puolella minulla riittää vielä opettelemista.

Olen ehdokkuudestani yhtä innoissani kuin nettipoliisityöstä alkuaikoina ja uskon että energiaa tällä matkalla tarvitaan vähintään saman verran. Nettipoliisin työ on vaatinut minulta innovatiivisuutta, jatkuvaa opiskelua ja periksiantamattomuutta, joka on hyvin pitkälti syynä siihen, että sain kunnian tulla valituksi vuonna 2011 Vuoden poliisiksi. Koen että näillä samoilla ominaisuuksilla on hyvät mahdollisuudet  saada asioita eteenpäin myös kansanedustajana. Minulla on vilpittömästi vahva tahto ja suuri määrä energiaa tehdä Suomesta parempi ja turvallisempi paikka elää. Uskon että tulevaisuudessa tähän minulla on paras mahdollisuus eduskunnasta käsin.

Tukitiimiini voit ilmoittautua mukaan sähköpostilla fobba2015@elisanet.fi, jonka jälkeen saat tarkemmat tiedot auttamismahdollisuuksista. Pienikin apu on tarpeen. Vaalikampanjaani liittyvistä asioista tullaan tiedottamaan tarkemmin kotisivuillani www.fobba.fi, joita alan pikkuhiljaa viilaamaan kampanjakuntoon. Riippumatta siitä mistä päin Suomea olet, hyppää mukaan tukijoukkoihini tekemään asteen erilainen, mutta huikea kamppis!

Lapsipornon levittäminen on laillista yksittäisen kuvan osalta

Lapsipornografiaan liittyen kuvien ja kuvatallenteiden valmistaminen ja levittäminen on säädetty rangaistavaksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisenä (RL 17:18) ja hallussapito sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitona (RL 17:19).  Rangaistavuuden kannalta ongelmatapaukseksi voi kuitenkin muodostua yksittäisen kuvan lähettäminen esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen syyllistyy, jos ottaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan (esimerkiksi alastonkuva) alle 18-vuotiaasta lapsesta. Merkitystä ei ole sillä, ottaako kuvan kännykkäkameralla tai vaikka webkamerayhteyden kautta. Kuvaa ei tarvitse levittää, eikä tekijällä tarvitse edes olla levitystarkoitusta. Pelkkä valmistaminen siis riittää levittämisrikoksen täyttymiseen.

Hallussapidon tai valmistamisen osalta ei löydy erillistä rajoitussäännöstä, jossa nuorten välinen kuvien lähettely olisi sallittu. Tätä on kyllä ehdotettu (HE 34/2002 vp), mutta lakivaliokunta lausui (LaVM 4/2004 vp), että poikkeussäännöstä voitaisiin tulkita liian laajasti ja sitä voitaisiin pitää osoituksena toiminnan yleisyydestä. Lakivaliokunta kuitenkin katsoi, että vastuuvapausperusteena voidaan soveltaa suostumusta, kun kyseessä on esimerkiksi kahden nuoren seurusteluun liittyvä kuvaaminen. Nykyään seurustelun aloittaminen sosiaalisessa mediassa alkaa olemaan arkipäivää ja tämän toiminnan yhteydessä alastonkuvat vaihtelevat omistajaa aina silloin tällöin.

Jos siis 17-vuotias poika on esimerkiksi aloittanut seurustelun sosiaalisessa mediassa 16-vuotiaan tytön kanssa ja he molemmat lähettelevät toisistaan seksuaalissävytteisiä kuvia ja myöhemmin ottavat kuvia jopa sukupuoliyhteydestä, on niiden hallussapito molempien osalta lähtökohtaisesti sallittua. Heidän tulee olla tasapuoliset kumppanit, eikä kuvien valmistaminen saa sisältää painostamista tai vastaavaa.  Lakivaliokunnan mukaan hallussapitorikokseen liittyen kuvissa esiintyvä voi myös peruuttaa suostumuksensa missä vaiheessa tahansa.

Ongelmia voi syntyä tilanteessa, jossa kyseinen 17-vuotias poika päättää lähettää yhden akti- tai alastonkuvista yksityisviestinä parhaalle kaverilleen, tarkoituksenaan ”elvistellä" asialla. Levittämisen osalta esitöissä (HE 6/1997 vp) todetaan, että pykälä ei kata yksittäisen kuvan lähettämistä, vaan toiminnalta edellytetään jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta. Koska kyseinen poika pitää 16-vuotiaan tytön kuvia laillisesti hallussaan, ei yksittäisen kuvan lähettäminen täytä levittämisen tunnusmerkistöä. Kyseeseen ei voi myöskään tulla yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, koska kuva on lähetetty yksityisviestillä. Kunnianloukkauksen osalta taas olisi vaikeuksia näyttää toteen loukkaamistarkoitus, jos kuva on lähetetty selkeästi ”elvistelymielessä”. Mikä tekee tilanteen hieman hassuksi on se, että kuvan vastaanottanut kaveri syyllistyy hallussapitorikokseen, jos hän säilyttää kuvan.

Sama problematiikkaa koskee myös henkilöä, joka on tallentanut laitonta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa materiaalia netistä. Hänellä on mahdollisuus lähettää yksittäinen kuva tietylle henkilölle, eikä hän sen osalta syyllisty levittämiseen. Kuvan sisällöllä ei ole tämänkään osalta merkitystä, joten se voi vaikka olla erittäin roisi kuva sukupuoliyhteydestä taaperoikäisen kanssa. Toki hän edelleen syyllistyy hallussapitorikokseen, kuten mahdollisesti myös vastaanottaja. Poikkeuksen tilanteeseen tekee se, jos pedofiilit jakavat materiaalia säännöllisesti toisilleen, vaikka se tapahtuisikin yksittäisinä kuvina. Tällöin yksittäisten kuvien levittäjä syyllistyy levittämisrikokseen.

Mediakriittisyyttä kansalle

Ihmiset ovat tottuneet lukemaan sanomalehtiä totena, mutta netin ja sosiaalisen median myötä tarve kriittisempään tarkasteluun on entisestään kasvanut. Verkkojulkaisujen osalta löytyy perinteisten lehtien verkkoversioita, mutta myös pelkästään verkossa toimivia sivustoja, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole oikean tiedon välittäminen. Verkkojulkaisujen totuudenmukaisuuden arvioinnissa on hyvä käydä mielessä läpi seuraavia asioita:

1) onko verkkouutisen julkaisija luotettava taho
2) uutisessa esiintyvän henkilön luotettavuus lähteenä
3) verkkojulkaisujen ominaispiirre kärjistää asioita klikkausherkiksi (etenkin otsikoissa)
4) kuinka tuoreesta uutisesta on kyse
5) luetko toisesta verkkojulkaisusta siteerattua uutista (onko alkuperäistä uutista korjattu)
6) löytyykö asiasta lisätietoja muualta verkosta (uutisaiheen pohjana ollut blogi jne)
7) luitko oikeasti koko uutisen ajatuksella.

Viimeisin esimerkki mediakriittisyyden tärkeydestä oli tapaus, jossa Coloradon osavaltion kannabiksen laillistamiseen liittyen levitettiin uutista, jonka mukaan 37 ihmistä oli kuollut kannabiksen yliannostukseen. Uutinen kannabiskuolemista oli julkaistu Daily Currant -nimisellä sivustolla, joka on Yhdysvaltalainen satiiriverkkojulkaisu (kohta 1). Suomessa toimivien verkkojulkaisujen osalta luotettavina lähteinä voi lähtökohtaisesti pitää Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn alaisiä toimijoita, mutta vahinkoja tietenkin sattuu näillekin tietolähteen arvioinnissa. Samaa kriittisyyttä kannattaa harjoittaa uutisissa, joissa tuodaan esille vain kolikon toinen puoli (kohta 2).

Jaoin itsekin kyseisen kannabisuutisen Twitter-tililläni saatesanoilla "Aika paha" ja muutama otti uutisen totena, koska ei luultavasti perehtynyt uutisen sisältöön tarkemmin, vaan luki pelkän otsikon (kohta 7). Toisaalta jo pelkkä otsikkokin antoi vihjeitä vedätyksestä, koska ainakaan omien tietojeni mukaan kukaan ei ole vielä kuollut kannabiksen yliannostukseen. Sivustolla oli havaittavissa myös useita muita hupiuutisia. Kyseisenlaisia satiiriverkkojulkaisuja on netissä useampia ja myös Suomesta löytyy Lehtilehti -verkkojulkaisu.

Twittiin liittyen sain muutamia varoituksia siitä, että lähteenä on hupisivusto, joka tässä tapauksessa oli minulle selvää, vaikka olen itsekin tullut joskus hönäytetyksi. Laskutavasta riippuen 2-4 seuraajani esitti kritiikkiä sen suhteen, että en saisi poliisina julkaista valheellisia juttuja, koska joku voi erehtyä luulemaan niitä todeksi. Itse pidän tätä käsitystä melko kummallisena sananvapauden kannalta ja oletan ihmisillä itselläänkin olevan tietyn vastuun tiedon oikeellisuuden arvioinnista. Twitter-tilini ei myöskään ole poliisin virallinen tiedotuskanava ja sen sisältö on monesti aivan muuta kuin poliisiasiaa. Toisaalta ymmärrän myös hyvin erään käyttäjän mainitseman käsityksen, että luottettavan lähteen linkkeihin luotetaan.

Koska media on välillä herkkä tarttumaan kaikenlaisiin asioihin, nappasi Verkkouutiset kyseisen tapahtuman uutisiinsa otsikolla: "Nettipoliisi jakoi pilauutista - Twitter-seuraajat suuttuivat". Mielenkiintoinen yleistys siinä mielessä, että 2-4 henkilöä esitti kritiikkiä ja seuraajia minulla on kuitenkin melkein 5 500 ja linkitys levisi vielä useammalle retwiittauksien takia (kohdat 3 ja 6). Valitettavasti välillä media kärjistää asioita monella muullakin tavalla, joka ei ole omiaan vähentämään vastakkainasettelua eri tahojen tai henkilöiden välillä.

Nykyään uutisen kohdalla voi olla kyse ns. leikkaa-liimaa -uutisoinnista, joissa muiden lähteiden perusteella tehdään omaan verkkojulkaisuun uutinen. Ongelma näiden osalta on se, että nopeassa tahdissa uutisoitujen verkkouutisen korjaaminen ja päivittäminen on nykyään todella yleistä ja päivitykset eivät yleensä näy kopioiduissa uutisissa. Tämän takia luotettavimman uutisen saa mitä luultavimmin alkuperäisestä lähteestä, jossa uutisen korjausvastuu on selkein (kohta 5).

Omalle kohdalle on tästä osunut esimerkki, jossa Turun Sanomat teki ihan hyvän uutisen vihapuhetyöryhmän työstä. Saimme tarkistaa kommenttimme etukäteen oikeiksi, mutta otsikontekovaiheessa jokin meni pieleen. Uutisen mukaan teleoperaattorien vastuuta pyrittäisiin lisäämään, vaikka asia oli juuri toisin päin. Asiasta lähetettiin oikaisupyyntö, joka julkaistiin Turun Sanomissa, mutta alkuperäinen uutinen jäi elämään omaa elämäänsä, vaikka se olisi pitänyt oikaista. Uutiseen liittyen esitettiin myös vastalauseita, joita pyrin sitten itse oikomaan parhaani mukaan. Väärä uutinen elää vieläkin omaa elämäänsä verkossa useissa eri verkkojulkaisuissa.

Verkkojulkaisut ovat olleet omiaan lisäämään tarvetta mediakriittisyyteen, koska uutisia tehdään valtavalla kiireellä, eikä lähteiden tarkistamiseen ole aina aikaa. Etenkin erilaisten rikosasioiden osalta tieto on monesti vajavaista ja tämän perusteella voi helposti tehdä väärinarviointeja (kohta 4). Osassa tapauksista koko totuus ei tule ikinä ilmi, koska poliisilla ei ole mahdollisuuksia aina kertoa kaikkea asiaan liittyvää.

Toivotan kaikille mediakriittistä alkuvuotta,

fobba

Fobba kertoo -blogin avaaminen

Olen nyt ollut kaksi kuukautta vuorotteluvapaalla ja vielä olisi kuukausi jäljellä. Vuorotteluvapaa on mennyt myös tiiviisti niskat jumissa tietokoneen ääressä, koska olen kirjoittanut kirjaa sosiaalisen median rikoksista. Duuniasioista en siis ole päässyt eroon. Onneksi aikaa on riittänyt myös kahdelle pojalleni ja himpun verran myös vaimolle. Vaikka olen toiminut jo yli viisi vuotta nettipoliisina, olen oppinut paljon uutta kirjaprojektin yhteydessä. Asioihin on ollut oikeasti aikaa paneutua, eikä ole tarvinnut välittää jatkuvasta viestitulvasta. Kirja pitäisi saada ulos tänä keväänä.

Vuorotteluvapaan aikan tulin valituksi Julkisen sanan neuvoston varajäseneksi. Odotan mielenkiinnolla mahdollisuutta tutustua tarkemmin JSN:n toimintaan ja olla omalta osaltani vaikuttamassa päätöksiin. Median toiminnastakin omaan monta mielipidettä ja niihin varmaan palaan joskus blogissanikin. Toinen itselleni mieluinen asia oli se, että pääsin väylän kautta sisään Itä-Suomen ylipistoon opiskelemaan hallintotieteitä. Väylää varten tarvitsi 60 opintopistettä ja ne tuli suoritettua työn ohessa. Välillä oli kyllä melko tuskaa opiskella työ- ja perhekiireiden ohella.  Olen huomannut, että mitä enemmän opiskelee, sen tietämättömämmäksi itsensä tietää.

Opiskeluihin liittyen sain kunnian kirjoitella professori Matti Tolvasen kanssa yhteisen artikkelin lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin. Jatkossa kiinnostaa kirjoittaa myös lisää vertaisarvioituja arkitteleita, koska niillä on suurempi painoarvo tieteellisessä keskustelussa kuin pelkällä blogikirjoituksella. Blogit ovat kuitenkin artikkelien suhteen hyvä pohja tuuletella ajatuksia ja saada sellaista vastakaikua, jossa jalostuu omatkin ajatukset. Sosiaalisen median osalta löytyy useampi aihe, josta aion kirjoittaa jatkossa, kun vain aikaa löytyy. Kirjassani tulee näitä asioita jo osittain käsiteltyä, mutta sitä en kirjoita oikeustieteellisten sääntöjen mukaan, vaan yritän tuoda asian esille "kansankielellä".

Työn puolesta minulla on useampia profiileja sosiaalisen median palveluissa ja blogikin. Ne ovat kuitenkin työkäyttöön tarkoitettuja, enkä voi niiden osalta buffailla kirjaani, kertoa JSN:n liittyvistä touhuistani, tai kommentoida muutoin nettipoliisiasioihin liittymättömiä juttuja. Tämä on ollut syynä siihen, että olen luonut itselleni myös kotisivut www.fobba.fi. Olen myös aktiivinen Twitterissä henkilökohtaisella käyttäjätililläni, mutta siellä viestit ovat sen verran lyhyitä, että välillä vaan on enemmän sanottavaa. Ja ne ketkä ovat joskus minut tavanneet, ovat varmasti samaa mieltä siitä, että sanottavaa riittää välillä liikaakin. Kaikki työprofiilini löytyvät sivuilta www.poliisi.fi/nettipoliisi, joten sinne voi suunnata kysymykset, jotka ovat tarkoitettu poliisille.

Ymmärrän tietenkin senkin, että kaikki se mitä täällä sanon, otetaan poliisin sanomana. Tämä ei kuitenkaan ole mikään virallinen poliisin tiedostuskanava, joten pidä ainakin toisen sierainaukon kohdalla sormea, ettet vedä hernettä molempiin sieraimiin blogia lukiessasi. Varmasti osa täällä käsitellyistä asioista liittyy myös duuniini. Tätä samaa skitrofreeniseltä tuntuvaa taistelua olen käynyt myös kirjani kanssa. Miten esimerkiksi käydä esittellemässä kirjaani tilaisuudessa, ilman että joku pitää minua nettipoliisina. No, ei oikeasti mitenkään, mutta virkakuteet pidän tietenkin poissa.

Tervetuloa siis lukemaan blogiani ja vaihtamaan ajatuksia!

fobba