sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mediakriittisyyttä kansalle


Ihmiset ovat tottuneet lukemaan sanomalehtiä totena, mutta netin ja sosiaalisen median myötä tarve kriittisempään tarkasteluun on entisestään kasvanut. Verkkojulkaisujen osalta löytyy perinteisten lehtien verkkoversioita, mutta myös pelkästään verkossa toimivia sivustoja, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole oikean tiedon välittäminen. Verkkojulkaisujen totuudenmukaisuuden arvioinnissa on hyvä käydä mielessä läpi seuraavia asioita:

1) onko verkkouutisen julkaisija luotettava taho
2) uutisessa esiintyvän henkilön luotettavuus lähteenä
3) verkkojulkaisujen ominaispiirre kärjistää asioita klikkausherkiksi (etenkin otsikoissa)
4) kuinka tuoreesta uutisesta on kyse
5) luetko toisesta verkkojulkaisusta siteerattua uutista (onko alkuperäistä uutista korjattu)
6) löytyykö asiasta lisätietoja muualta verkosta (uutisaiheen pohjana ollut blogi jne)
7) luitko oikeasti koko uutisen ajatuksella.

Viimeisin esimerkki mediakriittisyyden tärkeydestä oli tapaus, jossa Coloradon osavaltion kannabiksen laillistamiseen liittyen levitettiin uutista, jonka mukaan 37 ihmistä oli kuollut kannabiksen yliannostukseen. Uutinen kannabiskuolemista oli julkaistu Daily Currant -nimisellä sivustolla, joka on Yhdysvaltalainen satiiriverkkojulkaisu (kohta 1). Suomessa toimivien verkkojulkaisujen osalta luotettavina lähteinä voi lähtökohtaisesti pitää Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn alaisiä toimijoita, mutta vahinkoja tietenkin sattuu näillekin tietolähteen arvioinnissa. Samaa kriittisyyttä kannattaa harjoittaa uutisissa, joissa tuodaan esille vain kolikon toinen puoli (kohta 2).

Jaoin itsekin kyseisen kannabisuutisen Twitter-tililläni saatesanoilla "Aika paha" ja muutama otti uutisen totena, koska ei luultavasti perehtynyt uutisen sisältöön tarkemmin, vaan luki pelkän otsikon (kohta 7). Toisaalta jo pelkkä otsikkokin antoi vihjeitä vedätyksestä, koska ainakaan omien tietojeni mukaan kukaan ei ole vielä kuollut kannabiksen yliannostukseen. Sivustolla oli havaittavissa myös useita muita hupiuutisia. Kyseisenlaisia satiiriverkkojulkaisuja on netissä useampia ja myös Suomesta löytyy Lehtilehti -verkkojulkaisu.

Twittiin liittyen sain muutamia varoituksia siitä, että lähteenä on hupisivusto, joka tässä tapauksessa oli minulle selvää, vaikka olen itsekin tullut joskus hönäytetyksi. Laskutavasta riippuen 2-4 seuraajani esitti kritiikkiä sen suhteen, että en saisi poliisina julkaista valheellisia juttuja, koska joku voi erehtyä luulemaan niitä todeksi. Itse pidän tätä käsitystä melko kummallisena sananvapauden kannalta ja oletan ihmisillä itselläänkin olevan tietyn vastuun tiedon oikeellisuuden arvioinnista. Twitter-tilini ei myöskään ole poliisin virallinen tiedotuskanava ja sen sisältö on monesti aivan muuta kuin poliisiasiaa. Toisaalta ymmärrän myös hyvin erään käyttäjän mainitseman käsityksen, että luottettavan lähteen linkkeihin luotetaan.

Koska media on välillä herkkä tarttumaan kaikenlaisiin asioihin, nappasi Verkkouutiset kyseisen tapahtuman uutisiinsa otsikolla: "Nettipoliisi jakoi pilauutista - Twitter-seuraajat suuttuivat". Mielenkiintoinen yleistys siinä mielessä, että 2-4 henkilöä esitti kritiikkiä ja seuraajia minulla on kuitenkin melkein 5 500 ja linkitys levisi vielä useammalle retwiittauksien takia (kohdat 3 ja 6). Valitettavasti välillä media kärjistää asioita monella muullakin tavalla, joka ei ole omiaan vähentämään vastakkainasettelua eri tahojen tai henkilöiden välillä.

Nykyään uutisen kohdalla voi olla kyse ns. leikkaa-liimaa -uutisoinnista, joissa muiden lähteiden perusteella tehdään omaan verkkojulkaisuun uutinen. Ongelma näiden osalta on se, että nopeassa tahdissa uutisoitujen verkkouutisen korjaaminen ja päivittäminen on nykyään todella yleistä ja päivitykset eivät yleensä näy kopioiduissa uutisissa. Tämän takia luotettavimman uutisen saa mitä luultavimmin alkuperäisestä lähteestä, jossa uutisen korjausvastuu on selkein (kohta 5).

Omalle kohdalle on tästä osunut esimerkki, jossa Turun Sanomat teki ihan hyvän uutisen vihapuhetyöryhmän työstä. Saimme tarkistaa kommenttimme etukäteen oikeiksi, mutta otsikontekovaiheessa jokin meni pieleen. Uutisen mukaan teleoperaattorien vastuuta pyrittäisiin lisäämään, vaikka asia oli juuri toisin päin. Asiasta lähetettiin oikaisupyyntö, joka julkaistiin Turun Sanomissa, mutta alkuperäinen uutinen jäi elämään omaa elämäänsä, vaikka se olisi pitänyt oikaista. Uutiseen liittyen esitettiin myös vastalauseita, joita pyrin sitten itse oikomaan parhaani mukaan. Väärä uutinen elää vieläkin omaa elämäänsä verkossa useissa eri verkkojulkaisuissa.

Verkkojulkaisut ovat olleet omiaan lisäämään tarvetta mediakriittisyyteen, koska uutisia tehdään valtavalla kiireellä, eikä lähteiden tarkistamiseen ole aina aikaa. Etenkin erilaisten rikosasioiden osalta tieto on monesti vajavaista ja tämän perusteella voi helposti tehdä väärinarviointeja (kohta 4). Osassa tapauksista koko totuus ei tule ikinä ilmi, koska poliisilla ei ole mahdollisuuksia aina kertoa kaikkea asiaan liittyvää.

Toivotan kaikille mediakriittistä alkuvuotta,

fobba






2 kommenttia:

  1. Hei! Olemme tekemässä äidinkielen kirjoitustyötä Facebookin vaikutuksesta nuoriin. Voisitteko kertoa oman mielipiteenne asiasta ja voimehan käyttää sitä lähteenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Nyt on kyllä sen verran laaja kysymys, että vaikea tiivistää muutamaan sanaan. Kannattaa varmaan jaotella vaikutusten hyvät ja huonot puolet, jonka jälkeen käsitellä niitä hieman tarkemmin. Huonoista puolista löytyy nettipoliisin kotisivuilta esimerkkejä ja hyvistä puolista osaatte varmasti itsekin kertoa.

      Poista